Lenni Hämeenaho ja Suomen maajoukkueen ottelu. ”Yksi plus yksi, neljä yksi”, luettelee selostaja.
Kukaan jääkiekkoa seuraava ymmärtää, mistä puhutaan. Hämeenaho on tehnyt ottelussa tähän mennessä tehot 1+1 eli saanut aikaiseksi maalin sekä syötön ja tilanne on Suomelle 4–1, eli Suomi on tehnyt neljä maalia ja vastustaja vain yhden.
Tapahtumat on summattu yksinkertaisiksi numeroiksi: yksi plus yksi, neljä yksi. Omanlaistaan koodikieltä.
Keräämme dataa nykyään kaikesta, ja tapahtumien redusoiminen numeroiksi on monessa suhteessa mielekästä. Se esimerkiksi helpottaa eri asioiden vertailua toisiinsa: pistepörssi on hyvä esimerkki.
Loppupeleissä kyse on kuitenkin vain yhdestä pelin tasosta – siitä kaikkein oleellisimmasta. Onko kiekko ylittänyt maaliviivan? Jos kyllä, kuka siihen on koskenut viimeksi eli kenelle tulee antaa piste?
Numeroilla keräämme ja tulkitsemme dataa siitä, mikä on yksinkertaista. Numerot auttavat meitä ymmärtämään jääkiekkoa ja sen tapahtumia erityisesti ulkoapäin. Ne kertovat konkreettiset asiat, kuten sen, kuka ottelun on voittanut tehtyään enemmän maaleja.
Muista jääkiekon tasoista – saati jääkiekkoon liittyvistä ilmiöistä – numerot harvoin kertovat mitään.
Rikkeitä ei voida pelkistää numeroiksi – valitettavasti
Jos astumme askeleen kauemmas ja yritämme hahmottaa ykkösiä ja nollia laajempaa kuvaa, voimme tarkastella peliä jään tasolla. Yksittäisen pelaajan kohdalla törmäämme termeihin kuten mailankäyttö ja merkkausvirhe; koko joukkueen tullessa kysymykseen puhumme viisikkopelaamisesta, paitsioista ja maalipaikkojen luomisesta.
Näitä asioita on vaikeampi pelkistää numeroiksi. Jossain määrin sitä tehdään, kun esimerkiksi veikkauskertoimia varten lasketaan maaliodottamia. Siinäkin loppupeleissä kyseessä on matemaattiseen muotoon muutettu spekulaatio ja tulkinta – ei niin sanottu hard science.
Tällä tasolla asioiden erottaminen toisistaan tai niiden vertaileminen toisiinsa käy vaikeammaksi. On vaikeampi nähdä, mikä on faktaa ja mikä ei. Se, oliko kamppailutilanteessa kyseessä rike vai ei, on viime kädessä kiinni tuomarien tulkinnasta ja linjasta – siis hyvin inhimillisistä, kokemusperäisistä taidoista, joissa numerot eivät juuri auta.
Riketilanteiden muuttaminen numeroiksi on mahdotonta; siksi tuomareilta vaaditaan osaamista, jossa pelkät numerot eivät riitä. Suurimman osan ajasta tuomarit tekevät järkeviä, linjanmukaisia päätöksiä. Katsomossa ollaan silti eri mieltä yleensä jokaisen vihellyksen kohdalla.
Vaikka jokaisella rikkeellä on mahdollisimman selkeä, eksakti määritelmänsä, tulkinnoista syntyy riitatilanteita. Ei ole dataa, ei numeroita, jotka välttämättä tukisivat kumpaakaan näkemystä. Ei ole sellaista selkeää faktaa, jolla tuomarien päätös osoitettaisiin aukottoman oikeaksi tai vastakohtaisesti todistettaisiin arviointivirheeksi.
Kyseessä on siihen liian monimutkainen asia.
Mitä tarkoittaa ”vastuunkanto”, kun puhutaan jääkiekosta?
Vielä korkeammalla abstraktiotasolla voimme kiinnittää huomiota jääkiekkoon pelinä ja pohtia esimerkiksi sen luonnetta. Voimme puhua momentumista, jääkiekon psykologiasta, pukukoppipelaajista tai ensimmäisen maalin merkityksestä.
Tällä tasolla moni on jo pudonnut kärryiltä, osin syystäkin. Kun aiheesta – tässä tapauksessa jääkiekosta – ei kuulijalla ole tarpeeksi tietoa tai syvällistä ymmärrystä, on mahdoton erottaa faktaa fiktiosta. Tämän tason termejä tai tietoa ei voida pelkistää ykkösiksi ja nolliksi, jotka kuulija vain hotkaisisi tietoisuuteensa ohimennen, puolivahingossa.
Otetaan esimerkiksi termi vastuunkanto.
Se kuulostaa höttöiseltä, määrittelemättömältä. Mitä vastuunkanto oikeasti on? Mistä se syntyy? Miten sitä mitataan? Miten määritellään, kuka sen tekee oikein?
Näihin kysymyksiin ei löydy yksioikoisia tai yleispäteviä vastauksia, ei ainakaan helposti.
Mutta uskon silti, että niin Antti Pennasella kuin Aleksander Barkovillakin on hyvin selkeä ja konkreettinen käsitys siitä, mitä vastuunkanto tarkoittaa.
Todennäköisesti vastuun kantaminen tarkoittaa kummallekin heistä hieman eri asioita. Kummallakin on henkilökohtainen, implisiittinen ymmärrys siitä, miten juuri hän kantaa vastuuta. Kyseessä on kokemusperäinen asia, jota voidaan oppikirjoissa avata mutta jota ei niistä opita.
Jääkiekkojargonista ei välttämättä ota kukaan selvää
Jääkiekko on hyvä esimerkki siitä, miten termejä käytetään ja ymmärretään. Vaikka tärkeimmät asiat pystytään esittämään helposti numeroina, laajemmalla tai syvällisemmällä tasolla niistä ei enää ole apua. Joudumme turvautumaan monimutkaisiin käsitteisiin, siis jargoniin.
Hienoilla termeillä pystytään kommunikoimaan hienovaraisia ja monisyisiä ajatuksia. Niillä voidaan kuitenkin myös johtaa kuulijaa harhaan esittämällä yksinkertaisia asioita liian monimutkaisilla sanoilla.
Jääkiekon asiantuntijapuheesta lienee puppua suurempi osa, kuin mitä me tavalliset katsojat edes ymmärrämmekään. Valmentajat, selostajat ja kommentaattorit sylkevät suustaan paikkaansa pitämättömiä asioita mutta ilmaisevat ne niin taitavasti, ettei kukaan osaa niitä kyseenalaistaa. Eivät edes haastattelijat, toimittajat tai kolumnistit.
Siksikin on mukavaa, että jääkiekkoa pelataan pohjimmiltaan yksinkertaisena numeropelinä, josta voi nauttia sellaisenaan ilman ylimääräisiä kommentteja tai näkökulmia.
