Suomalainen jääkiekko on elänyt suurten harhaluulojen suuressa pyramidihuijauksessa. Täällä on puhuttu milloin pelistä, milloin ihmisestä, mutta ei koskaan henkilöhahmoista, siis ruhtinaista.
Nyt on aika kääntää virran suunta ja puhaltaa siihen puhtia ja voimaa niin että se saavuttaa vesiä, joita emme ole koskaan maistaneet!
On lopetettava neuroottinen pelien töllöttäminen, täydellisyyttä hipova tukkimiehen kirjanpito, odottamien, lähtöjen, tulojen ja menojen laskenta.
On lopetettava puhe pelikirjoista ja pelitavoista ja ryhdyttävä puhumaan henkilöhahmopsykologiasta, siis ruhtinaista! Sillä peli on aina seurausta psykologiasta, ja puhumalla pelistä jäisimme puhumaan mitättömästä lopputuotteesta emmekä itse asiasta.
Kuulkaa, kuinka totuus velvoittaa meitä katsomaan sinne, minne emme ole ennen uskaltaneet katsoa: ruhtinasta suoraan silmiin! Ruhtinas on valtion peruspilari, ja kun peruspilareita on yksi, vallitsee järjestys.
On lopetettava puhe pelikirjoista ja pelitavoista!
Ruhtinaita tiedetään olevan kolmenlaisia.
On sellaisia oikeamielisiä ruhtinaita, jotka vaalivat arvojaan läpi kaiken toiminnan ja johtavat toiminnan arvoistaan käsin. Tällaisella ruhtinaalla on vuorovaikutuksessaan herkkyyttä ja dynamiikkaa, kykyä ottaa etäisyyttä. Hän on kuin taiteilija työssään: aistikas, levollinen, määrätietoinen. Hän näkee maalaamansa kuvan kokonaisuudessaan, hän näkee sen pienimmätkin yksityiskohdat sielussaan. Hän yhdistää eri yksityiskohdat ja alat eheäksi ja ymmärrettäväksi kokonaisuudeksi. Tällainen ruhtinas on ylistetty pelaajien keskuudessa ja jos hänelle annetaan riittävästi aikaa, ylistetty myös johdossa ja yleisössä. Tällaisen ruhtinaan suuruus jää kuitenkin herkimmin huomaamatta ja tulee väärinymmärretyksi, koska hän näkee asioita, joita muut eivät juuri sillä hetkellä näe. Jos tällaiselle ruhtinaalle antaa kynän käteen, hän auttaa löytämään todellisuudesta uuden puolen.
On sellaisia linjakkaita ja puuhakkaita ruhtinaita, joiden sitkeä energia vetää nopeasti puoleensa ja jotka siksi voittavat nopeasti alaistensa luottamuksen. Tällainen ruhtinas puhuu voimakkaasti, tasaisella rytmikkäällä äänenpainolla. Hän ei tingi työnteosta, koska uskoo viimeiseen asti työnteon autuuteen. Linjansa kerran valittuaan tällainen ruhtinas juoksee samoja raiteita pitkin eikä osaa pysähtyä, saati vaihtaa raiteita. Hän on kuin tehtaanjohtaja, joka organisoi, järjestää, määrää ja hallinnoi konemaisella täsmällisyydellä. Häntä ylistetään, kun koneet kulkevat vailla teknisiä ongelma, vaan moititaan, kun koneita pitäisi huoltaa tai niille pitäisi suoda lepoa. Taiteilijaksi hänestä ei olisi, sillä hän ei aisti eri värien ja muotojen hekumallisia kombinaatioita. Tällainen ruhtinas tulee kuitenkin herkästi valituksi, koska hänen energiansa ja puuhakkuutensa vetoavat johtoportaan. Hän osoittautuu pidemmän päälle monotoniseksi, tylsäksi ja levottomaksi.
On sellaisia mystisiä ja sekasortoisia ruhtinaita, jotka ovat yhtenä päivänä yhtä, toisena toista. Tällainen ruhtinas on kuin liukas mato, josta on mahdotonta saada kiinni: hän on yhtenä päivänä ylistetty, seuraavana vihattu. Hän saattaa aiheuttaa pelkkää sekasortoa, joskin sekasorto saattaa olla heidän järjestyksensä. Tällaisen ruhtinaan taiteellisuus ei perustu lahjakkuuteen vaan mielipuolisuuteen. Visionäärejä ja hulluja, jotka puhuvat asioista, joista muut puhuvat vasta kymmenen vuoden päästä – tai luultavimmin ei koskaan. He ovat täysin oman maailmansa ja visionsa pauloissa tavalla, joka näyttää ympärillä oleville ihmisille sekasortoisuutena ja hulluutena. Kukaan ei koskaan tiedä, kummasta on kyse, edes ihminen itse.
Propositio – kaikista tärkein propositio – kuuluu: Joukkue on aina valmentajansa näköinen.
Valmentajan näköisyydellä ei tarkoiteta suinkaan valmentajan ulkoisia seikkoja, joskaan niitä ei myöskään suljeta pois.
Mutta kuinka nämä kolme ruhtinasta – siis oikeamielinen, puuhakas ja mystinen – puhuvat? Minkälaisia ovat heidän puhetapansa?
Oikeamielinen ruhtinas puhuu rauhallisesti, kokonaisuuksista ja elämästä käsin.
Puuhakas ruhtinas puhuu paljon tavalla, joka herkästi vetoaa herkkämielisiin ja hölmöihin.
Mystinen ruhtinas saattaa olla puhumatta lainkaan tai puhua runoudesta, kun häneltä kysytään sodasta.
Propositio: Joukkue on aina valmentajansa näköinen.
Entä minkälaisiin tilanteisiin nämä erilaiset ruhtinaat sopivat?
On käynyt selväksi, että mikäli valtion armeija on muita vahvempi ja siksi kiusaajien erityisenä kohteena, tarvitsee se oikeamielisen ruhtinaan. Kaikki ne taistelut, joissa armeija on kaikkien silmissä suuri ennakkosuosikki, voidaan voittaa vain lujilla hermoilla ja rauhallisella katseella, koska vahvan armeijan sinnikkyyttä koetellaan kaikista eniten.
Ja samalla on käynyt selväksi, että puuhakas ruhtinas voi menestyä vain altavastaajan komentajana. Hänen puuhakkuutensa ja energiansa voivat lietsoa altavastaajan elämänsä voimiin, mutta samalla häneltä puuttuu se kauaskatseisuus ja kärsivällisyys, jolla vahvalla armeijalla voitaisiin menestyä.
Mystinen ruhtinas on parhaimmillaan sellaisen armeijan kanssa, joka on moninainen, sekava ja kaaottinen. Jos häneltä odotetaan jotain, hän lupaa pettää odotukset ja samalla saattaa ylittää ne. Hänen työhönsä ei parane puuttua.
Oikeamielistä ruhtinasta sietää hyvinä ja huonoina aikoina.
Puuhakasta ruhtinasta sietää hyvinä aikoina.
Mystisen ruhtinaan alaisuudessa sietämisen konseptia ei ole olemassa.
Oikeamielisellä ruhtinaalla on yhdistämisen taito.
Puuhakkaalla ruhtinaalla on takomisen taito.
Mystisellä ruhtinaalla on taito kuvitella.
Oikeamielisiä on vähän, puuhakkaita paljon ja mystisten määrästä ei ole tietoa.
”Ruhtinas on kuin vene, ja alamaiset ovat kuin vettä; vesi kantaa venettä, vesi kaataa veneen.”
