Kirjoitin alkukaudesta, että Turun Palloseuran menestys on seurausta onnistuneesta liiketoimintastrategiasta.
Olin väärässä. Blogikirjoituksen jälkeen Tepsillä on mennyt huonosti, korkeintaan keskinkertaisesti. Perusteluni ja näkemykseni olivat tulkinta senhetkisestä tilanteesta, mutta todellisuus on todistanut toisin.
LiigaLogin video TPS:n nykytilasta avasi silmiäni sille, miten keskinkertainen Tepsistä on tullut – sekä urheilullisesti että liiketoiminnallisesti.
Tilanne on mielenkiintoinen: TPS:ssä tehdään organisaatiomuutoksia harva se vuosi, panostetaan rahallisesti milloin mihinkin kehityskohteeseen ja annetaan ulospäin vahvoja ja uskottavia signaaleja siitä, että seuran ”jälleenrakennus on alkanut”.
Ongelma on, että jälleenrakennus tuntuu alkavan joka kaudella uudelleen.
Olin väärässä. Perusteluni ja näkemykseni olivat tulkinta senhetkisestä tilanteesta, mutta todellisuus on todistanut toisin.
”Oikeat ihmiset oikeille paikoille”?
Haastattelin Ilkka Paanasta ja Mikko Kodisojaa vuonna 2019, kun he olivat juuri ottaneet Palloseuran toiminnan haltuunsa suuromistajina.
He tuntuivat ymmärtävän, mikä tilanne oli ja mitä Palloseuralle tulisi tehdä. He lausuivat ilmoille juuri oikeita asioita ja alleviivasivat muun muassa sitä, että seuran taloutta täytyi tervehdyttää. He sanoivat monesti, että heidän tehtävänsä oli saada oikeat ihmiset oikeille paikoille – vain siten seura voisi menestyä niin taloudellisesti kuin urheilullisestikin.
”Oikeat ihmiset oikeille paikoille” on todennäköisesti parasta, mitä seuran tai minkä tahansa yrityksen omistaja voi tehdä. Yksi ihminen ei hallitse tai ymmärrä kaikkia osa-alueita, mitä toiminnan pyörittäminen vaatii. Liiketoiminnassa menestynyt, siihen koko elämänsä panostanut henkilö tuskin osaa valita pelaajia menestyvään Liiga-seuraan tai luoda sille voittavia pelitaktiikoita. Toimintaan on otettava muita mukaan.
TPS:n nykytilaa katsoessa herää jälleen kysymys, ovatko Turussa oikeat henkilöt oikeilla paikoilla. Palloseuraa on vuosikaudet syytetty siitä, että toimiston työntekijöiden valinnassa painavat enemmän suhteet kuin osaaminen.
Turun Palloseuraa pyörittävät kovat nimet ja ammattilaiset, joiden kohdalla on todennäköisesti ajateltu: ”Tämä on hyvä tyyppi. Hän osaa. Hänellä on kokemusta ja hän pystyy hoitamaan juuri sen tontin, josta meiltä puuttuu osaamista.”
Sen sijaan pitäisi ehkä palkata ihmisiä, joiden kohdalla ajatellaan: ”Tällä tyypillä on vahva näkemys siitä, mitä pitää tehdä. Hänellä on ehkä erilaista kokemusta, mutta hän pystyy hyödyntämään sitä myös urheiluseuran arjessa. Hänen toimintansa ei ehkä tule miellyttämään kaikkia, mutta seuran menestys on tärkeämpää kuin toimistoväen keskinäiset suhteet.”
Tulijoita olisi jokaiseen rooliin. Ja se on osa ongelmaa.
TPS:n nykytilaa katsoessa herää jälleen kysymys, ovatko Turussa oikeat henkilöt oikeilla paikoilla.
Brändi on urheiluseuran tärkein pääoma
Kuten jokainen näkyvä urheiluseura, Turun Palloseura elää brändistään. TPS herättää Turussa valtavasti tunteita – ei kaikissa ihmisissä, mutta tarpeeksi monissa. Tepsin vuoksi ollaan valmiita maksamaan isoja summia kausikorteista, lähtemään vieraspeleihin, kulkemaan kaupungilla jääkiekkopelipaita yllä ja maksamaan tavaroista ylihintaa. Kaikkia ei TPS kiinnosta, mutta moni rakastaa sitä hulluna.
Siksi moni on valmis tekemään sen eteen työtä – myös palkkatyötä, harjoittamaan ammattiaan, tarjoamaan ehkä laajaakin asiantuntemusta – halvalla.
Kaikkien jääkiekkoseurojen on siis helppo laskea esimerkiksi monet hallin tapahtumat tai vaikkapa somen pyörittäminen halukkaiden, jopa ilmaista talkootyötä tekevien ihmisten haltuun. Monessa seurassa ei tarvita kuin nuori ihminen sanomaan, että rakastaa somesisällön tekemistä ja tekisi sitä mielellään seuran hyväksi, ja jos jälki näyttää edes kohtuulliselta, koko somettaminen jätetään hänen vastuulleen.
Kuulostaako järkevältä?
Tällaisen toiminnan mahdollistaa vahva brändi. Sama vahva brändi on se, mikä saa ihmiset tulemaan hallille ilta toisensa jälkeen silloinkin, kun menestyksestä on vuosikymmeniä. Vaikka mitään uutta ei olisi tulossa eikä kultavuosia näköpiirissä, vannoutuneet kannattajat jaksavat toivoa, tulla hallille ja maksaa mansikoita nähdäkseen vierasmatseja televisiosta.
Näin ollen tulijoita on jokaiseen rooliin, ja TPS:n luulisi voivan todellakin valita oikeat – tai edes lähes oikeat – ihmiset oikeille paikoille. Jos tämä on epäonnistunut, on valittu halpa, innokas tai ”hyvä tyyppi” yli pätevimmän kandidaatin.
Eikä Turun Palloseuran brändi ole enää niin vahva kuin ennen. Se ei valitettavasti ole edes yhtä vahva, kuin toimistolla luullaan.
Jokereiden Valtteri Filppula hylkäsi rahakkaan Sveitsin liigan pestin tullakseen kipparoimaan Mestis-seura Jokereita. Hän teki sen selvästi rakkaudesta omaa seuraansa kohtaan – eli siitä, mitä markkinoinnissa kutsuttaisiin brändiarvoksi. Turussa sen sijaan kolmannen polven jääkiekkoammattilaisen Aatos Koivun on pitkään huhuttu olevan lähdössä Tepsistä mihin tahansa muualle.
Nuori Koivu lähdössä TPS:stä toiseen Liiga-seuraan.
Jos olisin Tepsin toimistolla töissä, tämä ajatus saisi hälytyskellot soimaan.
Vaikka urheilullista menestystä ei tulisi, brändiä voidaan tukea
TPS:n menestysvuodet ovat kaukana menneisyydessä eikä uusista ole näillä näkymin tietoa. Sekin toivo, jonka Raimo Helmisen ja Jussi Ahokkaan aikakaudella hetkeksi syttyi, alkaa olla mennyttä.
Objektiivisesti katsottuna TPS on vajonnut urheilullisesti syvälle keskinkertaisuuteen. Ainoastaan mustavalkoiset lasini saavat minut puolustamaan sen paremmuutta muihin seuroihin verrattuna.
Lisäksi tapa, jolla brändiä hoidetaan, on puutteellinen. Joukkueen järjestämät tapahtumat tuppaavat menemään toisin kuin on suunniteltu. Viestintä erityisesti kausikorttilaisten suhteen on toisinaan ala-arvoista. Lupaukset kannattajille myydyistä tavaroista ja palveluista eivät pidä vaan johtavat pitkiin sähköpostikirjeenvaihtoihin. Kaikki tämä syö kannattajien intoa jopa pahemmin kuin se, ettei menestystä tule. Kannattajat nimittäin antavat seuralleen ja erityisesti joukkueellen todella paljon anteeksi.
Nuori Koivu lähdössä TPS:stä toiseen Liiga-seuraan.
Jos olisin Tepsin toimistolla töissä, tämä ajatus saisi hälytyskellot soimaan.
Lienee selvää, että TPS:ssä on yhä tarvetta muutokselle. Ehkä viime vuoden aikana suunnitellut ja osittain toteutetut organisaatiouudistukset tulevat pitkän päälle kantamaan hedelmää. Kuka tietää?
Organisaatiouudistusten ja pelillisten seikkojen lisäksi kääntäisin katseeni kuitenkin entistä vahvemmin brändin ja asiakassuhteiden suuntaan – enkä asiakassuhteilla tarkoita pelkästään sponsorifirmoja vaan myös suhdetta jokaiseen kannattajaan.
Urheilullisesti TPS on jo todistanut keskinkertaisuutensa.
Mutta – ja ehkä teen näinkin vain mustavalkoisten lasieni takia – uskon, että TPS:n keskivertoa vahvempi ja parempi brändi voidaan vielä pelastaa.
