Helsingin Jokerit on liikkuva juna, joka vaihtaa muotoaan, väriään, kohdeasemaansa ja lähtöpistettään aina tietyin väliajoin.
Välillä junaa ei ole olemassakaan, välillä mistään muusta ei puhutakaan.
Joukkueen uudessa rynnäkössä suomalaiseen sarjakiekkoiluun on ollut kuvaavaa se, että joukkueella on ollut kolmen kauden aikana ”koteja” enemmän kuin monella seuralla on koko niiden historiansa aikana. Jokerit on perustanut harjoituskeskuksensa Herttoniemeen. Kotiottelunsa se on pelannut milloin Keravalla, milloin Helsingin jäähallissa ja nyt viimeisimmäksi takaisin Ilmalassa, siis Jaffalassa, jonne seura siirtyi alun perin vuonna 1997.
Hallin historia on yhtä värikäs kuin sitä käyttävän seuran.
Kolme Mestis-vuoden aikana Jokerien pelipaitojen värit ovat vaihtuneet usein kotihallin mukaan. Nordiksella on muisteltu kultaista 90-lukua ja Jokerien alkujuuria, Töölön Vesaa. Vihreä ja liila pohja punakeltaisen logon alla on jollain tavalla todella narrimainen kokonaisuus.
Visuaalisesti absurdi ja väriopillisesti luultavasti rikos.
”Työväen” seura oli alkuvuosikymmenet suuremman naapurinsa kanssa samassa hallissa, vaan 90-luvun Jokerit-ilmiö siivitti Ilmalaan uuden, huippumodernin (ja yhä, lähes 30 vuotta avajaisten jälkeen erinomaisen) areenan uumeniin. Asetelma kääntyi, vai kääntyikö? Ilmalassa syntyi uusi historia: yksi mestaruus, mutta lähinnä urheilullista ja taloudellista konttaamista valtavilla resursseilla. Narri oli narri.
KHL oli oma lukunsa, joka oli seurausta siitä umpikujasta, johon Hjallis Harkimo oli Jokereineen ja halleineen erityisesti taloudellisesti ajautunut.
Yht’äkkiä oltuaan Suomen vihatuin seura Jokereista tehtiin ”koko Suomen Jokerit”. Seura levittäytyi kansainvälisesti, markkinointikieli vaihtui englanniksi ja venäjäksi. Projektina kyse oli lopulta sellaisesta suuruudenhulluudesta ja perse edellä puuhun kiipeämisestä, johon ainoastaan yksi seura tässä maassa voisi kyetä.
Jokereilla on historiaa siellä ja täällä. Joistain vaiheista tai tapahtumista ei mielellään puhuta.
Uusien kannattajasukupolvien synty on ollut aina sidoksissa johonkin historian vaiheeseen. Siitä kyseisestä historian vaiheesta on saattanut tulla sukupolvelle ”the historia”.
Jokerit on tuotteena, ilmiönä ja tarinana horistontaalisesti laajalla. Se on irralliselta vaikuttavia palasia, toisaalta aina avoin ja helposti lähestyttävä, etenkin heille, jotka eivät ole identifioituneet ydinstadilaisiksi.
Ilmalaan on helpompi saapua stogella kaukaakin kuin vieressä olevaan Töölöön ja Nordikselle. 90-luvun lopulla ja pitkälle 2000-luvullakin Ilmala oli joutomaata. Nyt alue on urbanisoitunut ja muuttunut oikeastaan täysin siitä, kun Jokerit oli viimeksi Liigassa.
Jokerit on horistontaalinen mutta sillä ei ole samanlaista vertikaalista syvyyttä kuin naapurillaan. Tätä ei tule ymmärtää moraalisena arvostelmana. Helsinkiläisen jääkiekkoilun kannalta tällainen pluralismi tekee kentästä nimenomaan kiinnostavan.
Stadilainen lätkä on pohjamudissa. Jokerit katosi kuvasta. HIFK on alisuorittanut vuosi toisensa perään. Tampere viilettää kaukana horisontissa. Tämä ei ole historian saatossa uusi tilanne.
Tiistaina 17.2.2026 Jokerit hyvästeli Nordiksen. Nyt pelataan jatkossa vain Ilmalassa. Ja tämä pelipaidan väri taisi nyt jäädä Nordiksen uumeniin.
Tulevaisuus on kiinnostava. Tällä kaudella Jokerien taloudellinen yhtälö on muuttunut mutkikkaaksi, sillä kaudesta on tullut välikausi kabinettien myötä. Vertikaalisuuden uupuminen näkyy juuri siinä, että jos ei ole käynnissä kollektiivinen kansanliike ja yhteinen suuri tarina, lipunmyynti onkin hyvin hankalaa.
Nordikselle on dumpattu talven aikana viidellä eurolla pääsylippuja, mutta yleisömäärät ovat romahtaneet edelliskausista. Ei käy kateeksi Jokerien markkinointi- ja myyntiosastoa: Mestis-peli tiistaina ”panoksettomalla” kaudella ei ole herkullinen yhtälö myynnin kannalta. Samalla myös Jaffalan peleissä trendi on ollut laskeva, ja luultavasti joissain peleissä taloudellinen kannattavuus on kääntynyt miinusmerkkiseksi.
Moderni areena ei ole halpa, kysykää vaikka Tampereelta. Vanha halli on halpa, kysykää naapurista. Ei sinänsä ole ihme, että Garden-hanke on yhä läjä hienoja suunnitelmia.
Vähässä ovat ne ajanjaksot, että Jokerit olisi ollut taloudellisesti kannattavaa tai tasapainoista toimintaa. Mestis-aikakausi on siinä mielessä poikkeus.
Kiitos, Nordis! Ikävä jää erityisesti oikeaa Coca Colaa. Ilmalassa joutuu tyytymään Pepsiin.
