Pohjoisamerikkalainen kulttuuri elää materiasta ja tavarasta vielä vahvemmin kuin eurooppalainen saati suomalainen. Se näkyy myös jääkiekkokannattamisessa.
Pohjois-Amerikan suurkaupungeissa NHL-pelipäivä saattaa kaupungista riippuen näkyä vahvasti katukuvassa. Esimerkiksi kiekkohullu Toronto täyttyy fanipaidoista aina, kun Maple Leafs pelaa kotona. Merkillepantavaa on, että kyseiset paidat ovat lähtökohtaisesti uusia: selissä vilisee kuluvan kauden pelaajien nimiä ja numeroita.
Jos paita on viime kaudelta, se on kirjaimellisesti so last season, että monia nolottaisi.
Suomessa asia on pitkään ollut jopa toisin päin: mitä vanhempi on päällä oleva paita, sitä pitkäaikaisempi kannattaja on kyseessä ja sitä enemmän paidalla on arvoa.
Tämä on hyvä esimerkki paitsi siitä, miten kannattajakulttuurit eroavat toisistaan meillä ja maailmalla, myös siitä, miten nämä kulttuurit ylipäätään ovat erilaisia. Pohjois-Amerikassa tavaraa ja vaatteita sekä niiden ostamista rakastetaan vielä paljon enemmän kuin Koti-Suomessa. Pohjois-Amerikassa uskottavuutta saadaan sillä, että joka kausi löytyy rahaa uuden fanipaidan ostamiseen, ja Suomessa korostetaan mieluusti oman kannattajuuden pitkää historiaa.
Suomalaista Game Worn -kulttuuria
Oma lukunsa ovat Game Worn -paidat eli aidot pelipaidat, joissa joukkueen pelaaja on oikeasti pelannut yhden tai useampia otteluita.
Vielä kymmenen vuotta sitten GW-paidat olivat Suomessakin harvinaisuuksia, joita oli vain harvoilla ja valituilla. Niitä ei niinkään hankittu rahalla vaan enemmänkin suhteilla. Piti vähintäänkin tietää, keneltä kysyä.
Viime vuosina Suomessa ja Liigassa on kuitenkin yleistynyt tapa, jossa GW-paitoja kaupataan kannattajille entistä enemmän erityisesti huutokauppamallilla. Seurat jopa suunnittelevat ja teettävät erityispaitoja teemaotteluihin saadakseen lisää myytävää. GW-paidat eivät ole enää harvinaisuuksia, vaan niitä näkyy katsomoissa yllin kyllin.
Seurojen toiminnan takia aidot pelipaidat ovat kärsineet inflaation
Seuroille GW-paitojen massamyynti on tiennyt Suomessa hetken aikaa lisää rahaa, ja kenties käytäntö on tullut jäädäkseen. Se on kuitenkin itsessään muuttanut peli- ja fanipaitakulttuuria.
Aikanaan GW-paidoissa oli pelattu koko kausi, ja kauden päätteeksi joku onnellinen kannattaja saattoi saada sellaisen kaappiinsa. Nykyään, kun paitoja teetetään pelkästään yhtä ottelua (ja myyntiä) varten, on helppo ymmärtää, ettei niiden tunnearvokaan ole samanlainen.
(Itselläni on useita GW-paitoja vuosien varrelta. Parasta niissä ovat hankaumat, kulumat, tahrat ja reiät, jotka ovat tulleet jäältä.)
GW-paitojen yleistyminen on siis laskenut niiden arvoa: vaikka tähtipelaajan paidasta saatetaan yhä maksaa nelinumeroinen summa, kaikkien pelaajien kaikki paidat eivät todellakaan käy kaupaksi.
Kysynnän ja tarjonnan laki, siis.
Pohjois-Amerikassa GW-paidat ovat yhä harvinaisuuksia. Pelaajia, otteluita ja paitoja on yksinkertaisesti niin vähän, ettei niitä liikene halukkaille ostajille samassa suhteessa. Enkä tiedä, lähtisikö kukaan edes hallille aidossa pelipaidassa – pitäisihän siellä esiintyä aina uusimmassa mahdollisessa paitaversiossa!
Kulttuurierot ovat silti pienempiä kuin -yhtäläisyydet
Huolimatta siitä, millaisia kulttuurierot ovat ja miten eri toimintatavat niitä edelleen muokkaavat, huomattavaa on myös kulttuurien samankaltaisuus: sekä Suomessa että Pohjois-Amerikassa kannattajat kokevat mielekkääksi pukeutua omaksi kokemansa jääkiekkoseuran paitaan.
Samankaltainen pukeutuminen on selkeä signaali yhteisestä porukasta. Se erottaa myös koti- ja vieraskannattajat toisistaan ja piirtää rajat eri porukoiden välille.
Kyse ei tässä ole pelkästä kulttuurista vaan ihmisen perimmäisestä halusta ja tarpeesta kuulua joukkoon.
Se on ihmisissä niin syvällä, että se ylittää maiden ja maanosien rajat.
