Tunnettu suomalainen e-urheiluyritys Ence hakeutui konkurssiin lokakuun lopussa. Kun katsoo yrityksen viime vuosien talouslukuja, tämä ei yllätä. Ne näyttävät klassisilta: vuosina 2021–2023 liikevaihdon kasvu on ollut hurjaa ja tulosta on tehty jopa lähes miljoona euroa, minkä jälkeen liikevaihto on supistunut yhtäkkiä puoleen ja tulos mennyt miinukselle.
Tällainen numeroiden kehitys tarkoittaa usein, että liikevaihdon noustessa on huumaannuttu kasvusta ja uskottu sen kestävän ikuisesti. On tehty ”investointeja” eli laitettu rahaa sinne, missä on nähty suurinta potentiaalia – usein liiallisella itseluottamuksella. On saatettu lupautua pitkiin sopimuksiin, joista ei myöhemmin ole päästy eroon. On selvästi epäonnistuttu riskienhallinnassa.
Ongelma on tavallinen ja todellinen yrityksissä toimialasta riippumatta, mutta urheilussa se usein korostuu. Budjettia kasvatetaan ja urheilupuoleen panostetaan, jotta saataisiin aikaiseksi voitokas kausi ja sitä kautta taloudellista menestystä.
Tosiasiassa urheilullinen menestys on mahdollista vain, kun kassa on kunnossa.
Liiketoimintasuunnitelma on siksi, että kassa kestäisi
Se, että saisi urheilun ympärille rakennettua kannattavaa liiketoimintaa, on vaikeampaa kuin uskoisi.
Urheilualalla, jos missä, näkyy selvästi se, etteivät vuodet ole veljiä keskenään. Kausivaihtelu tulisi ottaa huomioon liiketoimintasuunnitelmassa ja pitkän aikavälin strategiassa. Tulisi huomioida se, että huonojakin kausia tulee ja kassan tulisi kestää niistä huolimatta.
Liigan superkausi, tai erityisesti sitä seuraavat kaudet, on tästä syystä mielenkiintoinen. Harvan seuran kassa kestää kunnolla, jos ja kun edessä on putoaminen B-liigaan tai monikautinen hissiliike eri sarjatasojen välillä. Seurat eivät ole kyenneet kasvattamaan itselleen kunnollisia buffereita, koska kaikki rahat on satsattu aina kuluvan kauden toimintaan ja pelaajabudjettiin. On toivottu menestystä ja kasvua.
Lähes kaikki seurat ovat talouslukujen valossa surullisia. Viime kaudella kaikkein voitokkain joukkue, Liigan voittanut Tappara, teki menestyksestään huolimatta lähes 900 000 euroa tappiota.
Miten käy Liiga-seuroille superkauden jälkeen?
Urheiluseuroissa päättäjät tulevat helposti sokeiksi sille, että kalliilla rakennettu ja paperilla erinomainen joukkue voi ajautua pelillisiin vaikeuksiin. Raha, joka hyvinä vuosina tulee sisään, hassataan huonoihin sijoituksiin, kun menestystä ei pystytäkään pitämään yllä.
Tällä kaudella ainakin erityisesti Jokerit näyttäisi langenneen tähän ansaan. Liigan kolmanneksi kalleimmalla pelaajabudjetilla toteutettu joukkue on sarjataulukossa 16. sijalla, toiseksi viimeisenä. Huono urheilullinen menestys tulee johtamaan katsojien ja sponsorien vähenemiseen. Se taas tulee näkymään tulevina kausina Jokerien kassassa muun muassa siten, ettei seuralla ole varaa hankkia tai pitää yhtä kalliita pelaajia.
Kun joukkueesta yritetään hampaat irvessä tehdä yhtenä kautena kilpailukykyistä satsaamalla entistä enemmän esimerkiksi pelaajabudjettiin, tehdään asioita väärässä järjestyksessä. Tärkeintä pitäisi olla terve kassa, joka mahdollistaisi urheilullisen menestyksen useina tulevina kausina.
Todennäköisesti Ence kaatui juuri siihen, että kasvun uskottiin jatkuvan ikuisesti ja rahat sijoitettiin vääriin kohteisiin – takaamaan menestystä, jota ei tullutkaan. Tavoitteet olivat liian korkealla.
Superkauden jälkeen nähdään, onko putoavissa ja hissiliikkeeseen jääneissä seuroissa tehty samoja liiketoiminnallisia virheitä.
